nyt kirjoitan vain sanoja, en vaadi tästä runoa.

olen ollut pakosalla jo viikkoja. välillä tunnustelen lantioluuta, joka on kevään aikana työntynyt pehmeästä ihosta. en ole varma mikä se on, jolta piilottelen. mitä pelkään niin, että vältän ajatuksia? pelosta lamaantuminen on tuttu vieras, esittelen sille videopelejä, roolipelejä, tv-sarjoja ja elektromusiikkia. emme huomaa valoa, toisen kosketusta, pyörää pihalla. olemme olohuoneessa pimennysverhojen takana, peläten puhelinsoittoja, seuraten kun basilikan lehdet käpristyvät, kun hyönteiset imevät niistä solunesteen.