lautanen
luujauhonvalkea
valunut lasite
sormenpäillä
pieni lohkeama,
tässä reunalla,
kun pitelen

kun kopautan

ei soi



alkanut hiljaa haljeta

olen sokeutumassa

peilistä en ole nähnyt

mutta nyt näköni ulottuvilla
vain ohutta, paksua ja kuoppaista
raajoja, ruumiita, hiusta

näkökenttäni ei kapene
se laajenee
se syö kaiken, se tukkii minut
se nielee ja nielee ja nielee
se imee ihmiset ympäriltäni hiuslatvoista lähtien