japanilaisia laskuja

näin sinut jälleen
aamupäivän rauhattomassa unessa
palasit

et tiennyt nimeäsi
minä tiesin kaiken

miten olit
muutunut

silti hapuilin kohti
epätoivon ja suihkuverhon
peittämällä iholla

sanoo maalari

koivun sormet
valkeiksi jääneet jäätyneet
jos sanat ovatkin kylmiä kohmeisia
jään kielestäni kiinni

herätellen varovasti
sormenpäiden kulku
ihosta irti
tuntovillaa
ohuita haivenia hipoen

avata
pidellä
päästää
liikkua

lanteistani ulospäin sisäänpäin
pintaan, pohjatyveneen, virtaan
aallon alla

tukea itseään
vyötäröstä pidellen
pitää horjumasta


kohtalonpehmeys,
sanoo maalari

olen peiliolento
olen torni

lasken lämmintä vettä kylmille käsilleni
palaan veden mukana palan

minusta tuntuu kuin
näkisin hämärässä
minua lähimmästä kielestä vain sanan muotoja
samanlaisia kaikki

haparoiden
tartun siihen johon osun

kylmät kädet

ihossa allasveden tuoksu

kämmenen kupissa
kaukainen kaksoiselämäni

pitelen

joulunaikaan tein löytörunoja
en kirjoittanut niitä ylös
mutta haluaisin kyllä muistella niitä tähän
löytörunojen löytäminen on kaunista


22.12.2012

Lumen
hienointa valkeaa usvaa
pelkästä henkäyksestä

kamomillaa ja hunajaa pienelle hengelle

ehkä on hyvä että
muisto koputtaa
opetus

en avaa
mutten unohda