sanoo maalari

koivun sormet
valkeiksi jääneet jäätyneet
jos sanat ovatkin kylmiä kohmeisia
jään kielestäni kiinni

herätellen varovasti
sormenpäiden kulku
ihosta irti
tuntovillaa
ohuita haivenia hipoen

avata
pidellä
päästää
liikkua

lanteistani ulospäin sisäänpäin
pintaan, pohjatyveneen, virtaan
aallon alla

tukea itseään
vyötäröstä pidellen
pitää horjumasta


kohtalonpehmeys,
sanoo maalari