Jaloillani huomaan itseni paremmin
Huomaan säryn, pienet äänet, polvinivelen ratinan
Ihon kuopat huomaan, ohi kulkevista ikkunoista
vääristyneen muodon

Se iskee vasten lasia,
koko olemassaolo helisee hetken

Neljäkymmentä milligrammaa, niinkö vähän painan

Olen torni

tähän ruumiiseen kelmutettuna

niin kuin kudoksiini kerääntyvä valkea rasva
kokemusten päälle levittäytyvä kalvo
eristäisi minut todellisuudesta