Jaloillani huomaan itseni paremmin
Huomaan säryn, pienet äänet, polvinivelen ratinan
Ihon kuopat huomaan, ohi kulkevista ikkunoista
vääristyneen muodon
Se iskee vasten lasia,
koko olemassaolo helisee hetken
Neljäkymmentä milligrammaa, niinkö vähän painan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti