torstai 21. toukokuuta 2015

Seison tuulessa
Maailma kuin vene vie minua eteenpäin

Minä olen purjeet

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

kuin kostea aamu-usva minä olen
iholla
jos tuntee, jos näkee hetken
hämärtyneet rajat

märkiä pisaroita takilla, pois ravisteltuja
jos ei katso läpi

perjantai 8. toukokuuta 2015

Aamuyön valkea, helppo usva

Kauas ei näe

Lähelle vain, silmiin

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

ihan kohta en jaksa enää

lauantai 21. maaliskuuta 2015

tämä ei ole runo vaan jonkinlainen ymmärrys siitä, että rakkautta ei voi ansaita
että rakkaus ei ole mikään palkinto jonka saa täytetystä ehdosta, suoritetusta velvollisuudesta

että joko minä annan ja vastaanotan itselleni sen syvän välittämisen ja lämmön jota varten minä olen olemassa, joka on minun yksi ja ainut oikea taitoni,
tai sitten en ollenkaan

ja koska kukaan ei tule rakastamaan minua sellaisena kuin minä olen, sehän se on, se ydin, se keskus, hirttoköysi
minun on kyettävä siihen itse

on uitava itseäni vastaan, ja jossain sukelluksen kohdassa kohdattava omat käsivarret, vain pienemmät, nuoremmat, hauraammat

siksi vain, että on
on luotettava

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Ehkä minun ääriviivani eivät ole sinua varten
Ehkä ne ovat minun tuntea minut sisällä

Ehkä rajojaan ei voi piirtää itsensä ulkopuolelle
vaikka haluaisi niillä kurkottaa, vetää
sinut minua vasten minua varten

Ehkä vain unissa joissa asut taloissa veden pinnalla kosken sinua
Joissa uskallan uida

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

minulla on jotain käsissäni, joskus melkein tunnen
miltä ihoani vasten tuntuu
mitä on olla ääriviivojen rajaama

(27.12.14)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

sinulle aika kulkee

minä seison ristiaallokossa jossa
kaikki aika hyökyy ylitseni

mennyt ja tuleva
lyövät yhtä lailla

Tietoja minusta