tämä ei ole runo vaan jonkinlainen ymmärrys siitä, että rakkautta ei voi ansaita
että rakkaus ei ole mikään palkinto jonka saa täytetystä ehdosta, suoritetusta velvollisuudesta

että joko minä annan ja vastaanotan itselleni sen syvän välittämisen ja lämmön jota varten minä olen olemassa, joka on minun yksi ja ainut oikea taitoni,
tai sitten en ollenkaan

ja koska kukaan ei tule rakastamaan minua sellaisena kuin minä olen, sehän se on, se ydin, se keskus, hirttoköysi
minun on kyettävä siihen itse

on uitava itseäni vastaan, ja jossain sukelluksen kohdassa kohdattava omat käsivarret, vain pienemmät, nuoremmat, hauraammat

siksi vain, että on
on luotettava

Ehkä minun ääriviivani eivät ole sinua varten
Ehkä ne ovat minun tuntea minut sisällä

Ehkä rajojaan ei voi piirtää itsensä ulkopuolelle
vaikka haluaisi niillä kurkottaa, vetää
sinut minua vasten minua varten

Ehkä vain unissa joissa asut taloissa veden pinnalla kosken sinua
Joissa uskallan uida