sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Tämä kummallinen tila
itseni ja ystävieni välissä

jossa kosketus kestää tarpeeksi kauan yli kuusi sekuntia jotta oksitosiinia alkaa erittyä 
jossa minut nähdään
jossa laitan kolikon automaattiin Puistolan juna-asemalla puoli kolmelta yöllä
jossa minulle tuodaan lasillinen trockenbeerenauslesea

täällä ystäväni pitelevät minua
ja olen niin kiitollinen 
en näe, en ymmärrä
mutta olen niin kiitollinen

1 kommentti:

  1. Miksi kosketus sattuu?
    Miksi kohtaaminen on kipeää?
    Pelkään, että minun rajani rikkoutuu
    ja tulen näkyväksi muille.
    Kauhistun sitä, että näen itseni
    toisten peilien kautta.
    En olekaan niin outo, eksynyt ja kummallinen.
    Sulan vähittäin muiden hymyyn,
    muutun tavalliseksi.
    Kestänkö sen?

    VastaaPoista

Tietoja minusta